Kuten olen teksteissäni usein maininnut, jokaisella ihmisellä on yksilöllinen värähtelytaajuus, tarkemmin sanottuna jopa ihmisen tietoisuuden tilassa, josta, kuten tiedetään, hänen todellisuutensa syntyy, on oma värähtelytaajuus. Tässä puhutaan mielellään myös energeettisestä tilasta, joka puolestaan ​​voi lisätä tai vähentää omaa taajuuttaan. Negatiiviset ajatukset vähentävät omaa taajuuttamme, seurauksena on oman energeettisen kehomme tiivistyminen, mikä on taakka, joka puolestaan ​​siirtyy omalle fyysiselle kehollemme. Positiiviset ajatukset lisäävät omaa taajuuttamme, mikä johtaa a oman energisen kehomme tiivistyminen, jolloin hienovarainen virtaus virtaa paremmin. Tunnemme olomme kevyemmiksi ja sen seurauksena vahvistamme omaa fyysistä + henkistä perustustamme.

Aikamme suurin taajuuksien tappaja

Tässä yhteydessä on monia asioita, jotka alentavat massiivisesti omaa värähtelytaajuuttamme. Vähennyksen tai lisäyksen perusta on kuitenkin aina omat ajatuksemme, vihan, vihan, kateuden, mustasukkaisuuden, ahneuden tai jopa pelon ajatukset vähentävät omaa värähtelytaajuuttamme. Positiiviset ajatukset, eli harmonian, rakkauden, hyväntekeväisyyden, empatian ja rauhan legitimointi omassa mielessämme, puolestaan ​​lisäävät omaa värähtelytaajuuttamme. Muuten on tietysti muitakin tekijöitä, ulkoisia vaikutuksia, kuten sähkösumu tai epäluonnollinen ruokavalio, joilla voi olla raju vaikutus omaan värähtelytaajuuteen. Yksi aikamme suurimmista värähtelytaajuuden tappajista nykyään, ellei suurin värähtelytaajuuden tappaja, johtuu itserakkauden puutteesta. Tässä yhteydessä itserakkaus on jopa välttämätöntä omalle hyvinvoinnillemme (älä tässä vaiheessa sekoita itserakkautta narsismiin tai ylimielisyyteen). Täysin positiivisen ajatusspektrin luomiseksi, tilan, jossa pysymme pysyvästi korkealla värähtelytaajuudella, on äärimmäisen tärkeää, että hyväksymme itsemme uudelleen, hyväksymme itsemme ja alamme jälleen rakastaa itseämme. Loppujen lopuksi tämä luo myös hyväksyntää + rakkautta muita ihmisiä kohtaan, miten se voisi olla toisin? Koska loppujen lopuksi siirrämme/projisoimme aina oman sisäisen tilamme ulkomaailmaan. Esimerkiksi eräs tuttavani kirjoitti usein Facebook-sivulleen, että hän vihasi meitä kaikkia. Lopulta hän vain ilmaisi itserakkauden puutetta. Hän oli tyytymätön elämäänsä, ehkä jopa omiin olosuhteisiinsa, ja täten välitti meille rakkaudenhalunsa tai pikemminkin itserakkauden. Et näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin olet. Ihmiset, jotka rakastavat ja hyväksyvät itseään myöhemmin, katsovat elämää myös tästä rakkaudellisesta näkökulmasta (ja resonanssin lain vuoksi houkuttelevat omaan elämäänsä myös muita, taajuudeltaan samanlaisia ​​elämänolosuhteita). Ihmiset, jotka eivät hyväksy itseään ja jopa vihaavat itseään, katsovat elämää negatiivisesta, vihamielisestä näkökulmasta.

Ulkomaailma on vain oman sisäisen tilan peili ja päinvastoin. Tapa, jolla havaitset asiat ulkoisessa maailmassa, esimerkiksi jos oletat, että kaikki hylkäävät sinut ja vihasivat sinua, se tapahtuu lopulta vain sinussa..!!

Projisoit oman tyytymättömyytesi ulkoiseen maailmaan, joka näyttää toistuvasti sinulle tämän sisäisen epätasapainon kuin peili. Tästä syystä itserakkaus on välttämätöntä, kun kyse on ensinnäkin omasta hyvinvoinnistamme ja toiseksi, kun kyse on henkisestä ja henkisestä kehityksestämme. Tietysti myös itserakkauden puutteella on oikeutus. Varjoosat heijastavat aina omaa henkisen + jumalallisen yhteyden puutetta ja palvelevat siksi meitä opettajina, opettavina oppitunteina, joista voimme saada tärkeää itsetuntemusta. Tunnemme yksinkertaisesti, että meidän on tartuttava uudelleen johonkin, jotta voimme oppia rakastamaan itseämme uudelleen.

Ne, jotka rakastavat itseään, rakastavat kanssaihmisiään, jotka vihaavat itseään, vihaavat lähimmäisiään. Suhde muihin toimii siis oman sisäisen tilamme peilinä..!!

Tämä voi viitata esimerkiksi sisä- ja ulkopuolisiin muutoksiin, joilla olisi positiivinen vaikutus omaan psyykeemme. Tai se viittaa irtipäästämiseen vanhoista menneistä elämäntilanteista, hetkistä, joista saamme edelleen paljon kärsimystä, emmekä yksinkertaisesti tule toimeen niiden kanssa. Yksi asia on kuitenkin varmaa, vaikka asiat ovat sinulle kuinka huonosti, olipa oman itserakkautesi menetys kuinka vakava tahansa, tavalla tai toisella pääset omasta lamasta, sinun ei pitäisi koskaan epäillä sitä. Matalin jälkeen tulee yleensä aina korkea. Juuri näin jokaisen ihmisen sielussa on uinuva potentiaali täydelliseen itserakkauteen. Kyse on tämän potentiaalin jälleen vapauttamisesta. Pysy tässä mielessä terveenä, onnellisena ja elä harmonista elämää.