Nuorempana en koskaan ajatellut nykyisyyden läsnäoloa. Päinvastoin, suurimman osan ajasta tuskin toimin tämän kaiken kattavan rakenteen ulkopuolella. Elin harvoin henkisesti niin sanotussa nyt-hetkessä ja usein eksyin liian usein negatiivisiin menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Tuolloin en ollut tietoinen tästä ja niin tapahtui, että vedin paljon negatiivisuutta henkilökohtaisesta menneisyydestäni tai tulevaisuudestani. Olin jatkuvasti huolissani tulevaisuudestani, pelkäsin, mitä voisi tulla, tai tunsin syyllisyyttä tietyistä menneistä tapahtumista, luokittelin menneisyyden tapahtumat virheiksi, virheiksi, joita katuin syvästi tässä yhteydessä.

Nykyhetki – ikuisesti laajeneva hetki

Tuolloin menetin itseni yhä useammin sellaisiin mentaalisiin skenaarioihin ja annoin mieleni/keho/henki "järjestelmäni" tulla yhä epätasapainoisemmaksi. Sain yhä enemmän kärsimystä tästä mielikuvitukseni mielikuvitusvoimien väärinkäytöstä ja menetin siten yhä enemmän yhteyden omaan henkiseen mieleeni. Viime kädessä kului vuosia, ennen kuin veljeni ja minä huomasimme olevamme henkisen heräämisen prosessissa. Ensimmäinen syvällinen itsetuntemus saavutti tietoisuutemme ja siitä lähtien elämämme muuttui äkillisesti. Ensimmäinen suuri itsetunto oli, että kenelläkään maailmassa ei ole oikeutta sokeasti tuomita toisen ihmisen elämää tai ajatuksia. Siitä lähtien kaikki muuttui. Uusi itsetuntemus/tietoisuuden laajeneminen muokkasi elämämme jatkoa ja siksi käsittelimme intensiivisesti henkistä sisältöä seuraavina päivinä/kuukausina/vuosina. Eräänä päivänä istuimme taas yhdessä huoneessani ja intensiivisen filosofoinnin jälkeen ymmärsimme, että menneisyys ja tulevaisuus ovat lopulta vain puhtaasti mentaalisia rakenteita.

Menneisyys ja tulevaisuus ovat yksinomaan mentaalisia rakenteita..!!

Tässä yhteydessä tulimme tietoisiksi siitä, että olemme aina olleet nykyisyydessä ja että tämä kaikkialla läsnä oleva rakennelma seuraa koko ihmisen olemassaoloa. Loppujen lopuksi menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole olemassa, vai olemmeko menneisyyttä vai tulevaisuutta? Ei tietenkään, olemme vain nykyhetkessä.

Ymmärrys, joka muutti käsityksemme elämästä

Se mitä tapahtui menneisyydessä tässä suhteessa tapahtui nykyisyydessä ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa, tapahtuu myös nykyisyydessä. Ymmärsimme, että nykyhetki, niin sanottu nyt, on ikuisesti laajentuva hetki, joka on aina ollut, on ja tulee aina olemaan. Yksi hetki, jossa olemme aina olleet. Tämä hetki ulottuu ikuisesti ja sen lisäksi on aina ollut olemassa, tulee myös olemaan ikuisesti. Siitä huolimatta monet ihmiset eivät toimi nykyisten mallien mukaan, vaan usein eksyvät menneisiin ja tuleviin skenaarioihin. Tässä yhteydessä ihminen ammentaa paljon kärsimystä omasta mielikuvituksestaan ​​ja siten poistuu tasapainosta. Tämä henkinen pahoinpitely voidaan jäljittää omaan kolmiulotteiseen, energeettisesti tiiviiseen, egoistiseen mieleen. Viime kädessä tämä mieli varmistaa, että me ihmiset voimme toteuttaa omassa hengessämme energiatiheyttä tai negatiivisia tiloja, hetkiä, joilla on alhainen värähtelytaajuus rakenteellisen luonteensa vuoksi. Joku, joka on henkisesti nykyhetkessä eikä eksy menneisiin tai tuleviin skenaarioihin, voi toimia tässä suhteessa nykyhetken läsnäolosta ja ammentaa elämänenergiaa tästä aina olemassa olleesta lähteestä. Tämä syvällinen oivallus vaivasi meitä tuolloin päiviä. Minusta jopa tuntui, että kun serkkuni muutti, ajattelin tätä uutta itsetuntemusta tuntikausia.

Alitajuntamme syvällinen uudelleenohjelmointi..!!

Mutta itse olin niin musertunut tästä oivalluksesta, etten voinut ajatella mitään muuta sinä päivänä. Seuraavina päivinä tämä tieto normalisoitui, siitä tuli osa alitajuntaamme ja se oli nyt olennainen osa maailmankuvaamme. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että emme enää koskaan eksyisi kestäviin henkisiin skenaarioihin, mutta tämä uusi tieto oli muotoilevaa ja helpotti meitä paljon sellaisissa tilanteissa. Pysy tässä mielessä terveenä, onnellisena ja elä harmonista elämää.